Ramenkeitto ylikypsästä porsaankyljestä

January 27, 2016, 4:00 am

≫ Next: Sienipelmenit

≪ Previous: Shakshuka

$

0

0

Olin jo pitkään suunnitellut ramenkeiton tekemistä ennen kuin vihdoin sain sen aikaan. Helsingissä on useita ramen-keittoa tarjoavia ravintoloita, mutta yhteenkään niistä en ole vielä itse päätynyt, vaikka ne kiinnostavatkin. Keiton lämmittävä, hiukan tulinen liemi kuitenkin alkoi houkuttaa näissä kalsoissa tammikuun keleissä. 

Tein keiton edelliseltä päivältä yli jääneestä ylikypsästä porsaan kyljestä. Kun kerran kokkaan jotain ylikypsää lihaa, teen sitä aina reilun setin, jotta samalla vaivalla voin käyttää sitä monessa ruoassa. Suosittelen tekemään aina näin! Edellisenä päivänä karamellisoitu porsaan kylki päätyi patongin väliin pikkelöidyn porkkanan ja kurkun, majoneesin ja korianterin sekä mintun kera. Aika mahtavaa sekin! Loput heitin keiton sekaan. Ramenkeitossa voi porsaan sijaan käyttää tofua tai kanaakin, mutta porsaasta liemi saa kyllä oman täyteläisen makuvivahteensa. 

Ramenkeitolle on tyypillistä maukas liemi, nuudelit ja pinnalle lisätty kananmuna. Omassa versiossani tein liemen epätyypillisesti korealaisesta gochujang-chilitahnasta ja siitä tulikin ihan uskomattoman hyvää! Perinteisesti tuo gochujang ei kyllä ramen-keittoon kuulu, mutta mielestäni ramen on muutenkin nykyään sellainen aika monesta aasialaisesta keittiöstä vivahteita saava ruoka, joten otin vähän omia vapauksia. Gochujangin, soijan ja riisiviinietikan yhdistelmästä tuli yllättävän hieno liemi, joka onkin keiton tärkein osuus. Panosta siis liemeen! Keitto saa ruokaisuutta nuudeleista, lihasta, sienistä ja kananmunasta. Myös kasvisversiosta saa ihan huiman hyvän keiton, kunhan keskittyy liemeen ja lisää päälle reilusti tuoreita kasviksia. Keiton kruunaavat päälle lisätty tuore korianteri ja kevätsipuli. Tulisuutta saa säädettyä srirachalla. Alla olevasta annoksesta riittää noin neljälle syöjälle. Keitto kuuluu ryystää kulhosta liemineen päivineen, joten varaa syöjille lautasliinoja! 

Ramenkeitto ylikypsästä porsaan kyljestä

400 g porsaan kylkeä tai muuta pitkään haudutettua lihaa

3 rkl gochujang-tahnaa

1,5 dl soijakastiketta

0,5 dl riisiviinietikkaa

0,5 l lihalientä

1 pkt lasinuudeleita

1 rs siitakesieniä

4 kananmunaa

kourallinen korianteria

kourallinen kevätsipulia

1 chili

(srirachaa)

Tee ensin liemi sekoittamalla kattilassa gochujang-tahna, soijakastike, riisiviinietikka ja lihaliemi. Kuumenna liemi ja anna sen hautua puolisen tuntia. Tarkista liemen maku ja lisää tarvittaessa mausteita. 

Keitä liemen hautuessa kananmunat, jätä ne kuitenkin hiukan pehmeiksi. Lisää liemen joukkoon liha, nuudelit ja sienet. Kuumenna keittoa pari minuuttia, kunnes nuudelit ovat kypsiä. Viimeistele keittoannokset korianterilla, kevätsipulilla ja chiliviipaleilla. Tulisuutta voi säätää srirachalla.

---

Sienipelmenit

January 29, 2016, 6:00 am

≫ Next: Neljävuotias Nautiskellen-blogi!

≪ Previous: Ramenkeitto ylikypsästä porsaankyljestä

$

0

0

Pelmenit ovat olleet jo pitkään kokkauslistallani, mutta en ole jaksanut ryhtyä työlääseen puuhaan. Nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja käärin hihat. Yleisimmin pelmenien täytteessä on lihaa ja ne kypsennetään lihaliemessä, mutta minä tein pelmeneistä tällä kertaa sieniversioita ja kypsensin ne sieniliemessä. Pelmenit ovat vähän kuin venäläinen versio ravioleista, mutta ne tarjoillaan aina kypsennysliemessään. Kuumassa liemessä tarjoillut nyytit ovat kyllä mainiota talvipäivien ruokaa - tulee lämmin vatsaa myöten. 

Kaivoin pastakoneen kaapin perältä käyttöön ja se olikin mainio väline taikinan käsittelyssä. Myös pastaa pitäisi kyllä taas tehdä, mutta jotenkin hommaan ryhtyminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Erityisesti täytetyissä pastoissa itse tehty taikina on ehdoton. Aloitin pelmenien tekemisen taikinan teolla joskus iltakuuden aikoihin ja vielä yhdentoista aikaan väsäsin viimeisiä pelmenejä. Aika väkertäminen näissä siis oli. Annos oli tosin sen verran iso, että söimme näitä varmaan 3 kertaa. Pelmeneitä voisi hyvin myös pakastaa, jos vain jaksaa näperrellä näitä reilun määrän. Eipä noista nyt maailman kauneimpia tullut, mutta maku onneksi oli kohdillaan. Eikä näihin ainakaan rahaa saa tuhlattua, sillä kaupasta tarvitaan vain muutama raaka-aine eivätkä nekään ole kalliita.

Sienitäytteen pidin yksinkertaisena ja paistoin siihen sipulia, valkosipulia ja suppilovahveroita sekä kantarelleja. Kypsennyksen jälkeen aloin massan vielä hienommaksi tehosekoittimella, niin että täyte olisi helpommin syötävää ja koostumukseltaan paremmin pelmeneihin sopivaa. Sieniliemi koostui kuivattujen sienten liotusliemestä, kasvisliemestä, suolasta ja yrteistä. Valmiiden annosten päälle ripottelin vielä lehtipersiljaa ja annostelin reilun lusikallisen smetanaa. Ihanan tuhdin makuinen sieniruoka!

Sienipelmenit

5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 kananmunaa
noin 1,5 dl turkkilaista jogurttia

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

0,5 l sieniä (esim. suppilovahvero ja kantarelli)

pari oksaa tuoretta timjamia

suolaa

pippuria

0,5 l kuivattujen sienten liotuslientä

0,5 l kasvislientä

suolaa

smetanaa

lehtipersiljaa

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne kiehautettuun veteen likoamaan puoleksi tunniksi.

Valmista ensin taikina. Sekoita kulhossa melkein kaikki jauhot (jätä 0,5 dl sivuun), suola, kananmunat ja 1 dl turkkilaista jogurttia. Vaivaa taikinaksi. Jos taikina on kuivaa, lisää jogurttia tarpeen mukaan. Laita loput jauhot pöydälle ja vaivaa ne taikinan joukkoon. Vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisan tuntuinen. Kääri taikina sitten kelmuun ja anna sen vetäytyä jääkaapissa puoli tuntia. 

Valmista sillä välin täyte. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuumenna paistinpannu ja kuullota sipulit voissa pehmeiksi. Lisää sitten sienet (kuivatut liotettuina, säästä liotusvesi!) ja paista seosta viitisen minuuttia. Mausta seos ja siirrä se sittenjäähtymään. Tarvittaessa voit hienontaa seoksen vielä tehosekoittimella. 

Kauli taikina muutamassa erässä tasaiseksi levyksi (voit käyttää myös pastakonetta tähän). Paina taikinalevyyn esimerkiksi juomalasilla pyöreitä kiekkoja. Nosta kunkin kiekon keskelle pieni lusikallinen täytettä, kostuta toinen reuna vedellä ja taita toinen reuna päälle (näin muotoutuu puolikas ympyrä). Kostuta vieläkulmat ja taita ne keskelle. 

Kuumenna liemen ainekset kattilassa ja keitä lientä kasaan 15 minuuttia. Lisää sitten joukkoon pelmenit ja keitä niitä noin 8 minuuttia. Tarjoa pelmenit liemessä smetanan ja lehtipersiljan kanssa.  

Neljävuotias Nautiskellen-blogi!

February 7, 2016, 10:00 am

≫ Next: Helmikuun raaka-aineet

≪ Previous: Sienipelmenit

$

0

0

Blogini on jo neljävuotias! Neljä vuotta on hurahtanut nopeasti. Halusin jollain tavalla muistella tätä neljää vuotta ja ajattelinkin blogin syntymäpäivän kunniaksi nostaa muutamia kuvapareja vuosien varrella kokkailluista resepteistä esiin. Aloittaessani blogin kirjoittamisen neljä vuotta sitten, käytössäni oli pokkarikamera enkä tiennyt valokuvauksesta mitään. Tilanne on onneksi sittemmin parantunut, vaikka en edelleenkään sanoisi olevani mikään kameravirtuoosi.Pidän tälläisistä postauksista ja viihdytän silloin tällöin itseäni katselemalla vanhojen postausten kuvia, joten ajattelin tarjota hiukan viihdettä teillekin!

Pokkarillakin voi saada hyviä kuvia, jos vain tietää mitä tekee. Vaihdoin pokkarin aika nopeasti blogin aloittamisen jälkeenminijärjestelmäkameraan heinäkuussa 2012. Kameran vaihtaminen ei kyllä yksistään anna takeita siitä, että kuvista tulisi hyviä.Ruoan valokuvaaminen ei ole niin helppoa kuin luulisi, sillä suurin osa ruoista näyttää kuvassa ihan karmeilta.Kaikista pareista ei löytynyt ihan uusinta kuvaa, mutta kehitys jo vuosien 2012 ja 2014 välillä on välillä aika huima. Osa vuoden 2012 kuvistakin on niitä parhaita tuona vuonna nappaistuja otoksia.. Varautukaa siis nauruun ja uskomattomiin kuvapareihin - tässä tulee Nautiskellen-blogin hauskimmat kuvaparit vuosien varrelta!

Blinit helmikuussa 2012 ja joulukuussa 2014:

Caesarsalaatti helmikuussa 2012 ja tammikuussa 2013:

Granola/mysli helmikuussa 2012 ja elokuussa 2015:

Pesto helmikuussa 2012 ja toukokuussa 2015:

Sienipasta helmikuussa 2012 ja lokakuussa 2014:

Pasta carbonara maaliskuussa 2012 ja lokakuussa 2013:

Paahdetut pähkinät maaliskuussa 2012 ja marraskuussa 2015:

Sienirisotto huhtikuussa 2012 ja toukokuussa 2015:

Korvasienimuhennos toukokuussa 2012 ja toukokuussa 2015:

Perunasalaatti 2012 ja 2015:

Paella heinäkuussa 2012 ja tammikuussa 2015:

Ribsit heinäkuussa 2012 ja heinäkuussa 2015:

Fish & chips elokuussa 2012 ja marraskuussa 2015:

Sosekeitto marraskuussa 2012 ja helmikuussa 2015:

Mikä oli suosikkikuvaparinne?

Helmikuun raaka-aineet

February 9, 2016, 5:00 am

≫ Next: Madekeitto

≪ Previous: Neljävuotias Nautiskellen-blogi!

$

0

0

Ajattelin aloittaa uuden postaussarjan, jossa esitellään kuukauden raaka-aineet. Ajatuksena on esitellä muutama kuukauden aikana sesongissa oleva raaka-aine, jotka kiinnostavat tai ovat erityisesti esillä. Sarja on tavallaan jatko-osa aiemmin kirjoittamalleni kausiruokasarjalle, jossa käytiin vuodenajoittain sesongin raaka-aineita läpi (kurkkaa vanhat postaukset täältä: syksy, talvi, kevät, kesä). Tässä perehdytään tarkemmin muutamaan raaka-aineeseen, eikä luetella koko sesongissa olevaa suoraa läpi. Ikään kuin kuukauden parhaat siis! Mennään siis suoraan asiaan eli helmikuun raaka-aineisiin!

Helmikuun parhaat hedelmät ovat itseoikeutetusti veriappelsiinit. Vaikka sesonkiajattelu on mielestäni yleistynyt hurjasti, on kauppojen valikoimissa silti erilaisia sesonkikasviksia ja -hedelmiä ympäri vuoden. Veriappelsiinit ovat siinä poikkeus: niitä ei kerta kaikkiaan saa muulloin kuin tammi-helmikuussa. Odotan veriappelsiinien saapumista kauppaan aina kuin kuuta nousevaa ja kyttäilen hedelmähyllyjä Morojen toivossa. Veriappelsiinit vaativat kylmiä öitä, jotta niille tyypillinen tumma väri kehittyy hedelmälihaan ja mehuun, siksi niitä ei ole saatavilla ympäri vuoden.

Mielestäni paras lajike on juurikin Moro - ne ovat kokemukseni mukaan usein punaisempia ja kirpeämpiä kuin esimerkiksi Taroccot. Silti on aina yllätys, kuinka punaisia veriappelsiinit todella sisältä ovat - tällä kertaa osa oli aika vaaleita, kuten kuvissa, ja osa ihan tumman punaisia. Hamstrasin Lidlistä kolme kiloa kolmella eurolla. Yleisemmin syön veriappelsiinit sellaisenaan tai puristan mehuksi. Veriappelsiinimehu on ihana yhdistelmä makeaa ja kirpeää! 

Helmikuun paras kala on tietysti made. Made on limainen kala, mutta sen liha on kiinteää ja tosi maukasta, mielestäni ihan liian aliarvostettua. Kotimaista kalaa tulee syötyä ihan liian harvoin talviaikaan - kesäisin itse kalastettua kalaa päätyy ruokapöytäämme huomattavasti useammin. Siksi olen yrittänyt lisätä esimerkiksi juuri herkullisen mateen käyttöä. Ennen vanhaan uskottiin, että made ei maistu kesällä yhtä hyvältä, mutta syvänteissä elävänä kalana se kai maistuu kesällä ihan yhtä hyvältä kuin talvellakin. Toisaalta talven kalasesonki on mielestäni aika kiva ajatus, kun tulee terästettyä kotimaisen kalan syöntiä mateen sesongin ajan. 

Made kutee tammi-maaliskuussa, joten talvimateessa saattaa usein olla myös mätiä. Jos et ole aiemmin käsitellyt madetta, kannattaa pyytää nylkemään se jo kaupassa - nylkeminen ei ole vaikea tehtävä, mutta tottumattomalle se saattaa olla hiukan haastavaa. Siksi kannattaa siis käyttää hyödyksi kalatiskin myyjän osaamista. Kannattaa pyytää myös maksa mukaan, sekin on herkullinen. Made sopii helposti hajoavan luonteensa takia erinomaisesti leivitettäväksi ja sitä aionkin testata seuraavaksi. Myös mademuhennos on perinteinen madeherkku. Parhaimmillaan made on mielestäni kuitenkin keitossa. Seuraavana onkin vuorossa erillinen postaus madekeitosta, joten ole kuulolla!

Madekeitto

February 14, 2016, 12:00 pm

≫ Next: Aamiaisella ja vadelma-chiahillo

≪ Previous: Helmikuun raaka-aineet

$

0

0

Made on limaisen ja ruman näköinen kala, mutta sen maku on ihana: pehmeä ja lempeä. Parhainta madetta olen syönyt keitossa, joka onkin talvikuukausien klassikko. Madekeittoa varten kannattaa ehdottomasti nähdä vaiva ja keittää siihen liemi itse. Made myydään aina kokonaisena, koska fileoinnissa menisi niin paljon lihaa hukkaan. Siksi madekeittoa varten kannattaa keittää ensin kalan liha nesteessä pehmeäksi, jolloin se irtoaa helposti luista.Made hajoaa herkästi, joten lihaa ei kannata keittää kuitenkaan kovin pitkään. Kypsä liha irrotetaan varoen ruodosta ja ruoto laitetaan takaisin kiehumaan veteen. Mielestäni paras liemi koostuu valkoviinistä, sipulista, fenkolista, laakerinlehdistä, valko- ja maustepippureista ja suolasta. 

Perinteiseen madekeittoon fenkoli ei kuulu, mutta pidän kovasti sen herkästä mausta kalakeitossa, joten lisäsin sitä tähänkin. Peruna, porkkana ja sipuli sen sijaan ovat hyvinkin perinteisiä madekeiton juureksia. Kalakeiton aateloi kunnon kuohukerma, muu ei yksinkertaisesti vain maistu yhtä hyvältä. Pinnalle vielä hiukan tuoretta tilliä, niin hienostunut sesonkiherkku on valmis. Tässä keitossa tärkein maku tulee mateesta, eikä mateen hienoa makua kannata peittää liian voimakkailla muilla mauilla. Mateen maksa kannattaa pyytää mukaan kalatiskiltä ja paistaa se keiton pinnalle tai ruisleivän päälle. Tarjoa keitto ruisleivän kera.  

Madekeitto

1 kokonainen made

vettä

1 iso sipuli 

1/2 fenkoli

10 maustepippuria

10 valkopippuria 

2 laakerinlehteä

suolaa

 6 perunaa

2 porkkanaa

1 iso sipuli

1/2 fenkoli

voita

suolaa

2 dl kuohukermaa

tuoretta tilliä 

(mateen maksa) 

  

Tee ensin liemi. Laita perattu made kattilaan ja peitä kylmällä vedellä. Kuumenna vesi ja kerää pinnalle muodostuva vaahto pois. Kypsennä viitisen minuuttia, nosta made pois liemestä ja irrota kypsä liha luista. Laita sitten ruoto takaisin nesteeseen ja jatka keittämistä ja vaahdon kuorimista vielä 25 minuuttia. Kuori ja pilko sipuli ja puolet fenkolista. Lisää sipuli, fenkoli ja mausteet liemeen. Hauduta vielä 30 minuuttia. Siivilöi liemi talteen keittoa varten.

Tee sitten itse keitto. Kuori ja pilko perunat, porkkanat ja sipuli. Viipaloi toinen puolikas fenkolista. Kuullota kasvikset voissa. Lisää liemi ja hauduta 20 minuuttia, kunnes kasvikset ovat juuri ja juuri kypsiä. Lisää keiton joukkoon mateen liha ja mausta suolalla. Lisää vielä kerma ja kuumenna keitto. Viimeistele keitto tuoreella tillillä ja tarjoa ruisleivän sekä paistetun mateen maksan kera.

Aamiaisella ja vadelma-chiahillo

February 17, 2016, 2:00 am

≫ Next: Vispipuuro

≪ Previous: Madekeitto

$

0

0

Ystävänpäivänä, tuona ihanana sunnuntaina tein kerrankin kunnon aamiaisen. Rakastan rauhallisia, tuhteja aamiaisia, mutta olen harvoin kotona viikonloppuisin niin, että ehtisin kunnon aamiaista väsäillä. Siksi nautinkin erityisesti silloin, kun mitään kiirettä ei ole.

Kunnon aamiaisen tärkein osa on hyvä kahvi: aamiainen ei ole mitään ilman kunnollista kahvia. Niinpä viikonloppuisin laitamme perkolaattorin puhisemaan ja odottelemme rauhassa kahvin valmistumista. Kahvistani pidän tummapaahtoisena ja sekaan laitetaan viikonloppuisin lämmitettyä punaista maitoa (arkisin käytän luomukevytmaitoa). Koska näin talvella C-vitamiinia ei voi saada liikaa, aamiaiseen kuului myös viipaloitu, kerrankin juuri sopivan kypsä mango ja fileoituja veriappelsiinilohkoja. Mehuna oli tuorepuristettu omenamehu, joka on oma mehusuosikkini. Saaristolaisnappien päälle laitettiin juustoa, kurkkua ja keskeltä sopivan pehmeiksi keitettyjä munia. Tämän aamiaisen jälkeen nälkä tuli seuraavan kerran vasta pitkällä iltapäivällä.

Olen tänä talvena ollut erityisen onnellinen pakastimeen säilömistäni marjoista: mikään ei piristä kiireisiä arkiaamiaisia niin kuin jogurtin sekaan sujautetut itse kerätyt vadelmat tai lakat. Olen todennut, etteivät pakastemansikat kulu meillä (niiden rakenne muuttuu ikävän pehmeäksi pakastaeessa, mielestäni muut marjat kestävät pakastamista paremmin), joten olen panostanut vadelmiin, lakkoihin ja mustikoihin. Tämä oli erinomainen päätös ja marjoja on riittänyt hyvin, vaikka niitä syödäänkin useamman kerran viikossa.

Jogurtti kuuluu omaan perusaamiaiseeni ja tällä kertaa tein jogurtin päälle vadelma-chiahilloa pelkkien marjojen sijaan. Olin syksyn herkkulakossa (tämä varmaan näkyi blogissakin minimaalisena sokerin määränä) ja jatkan keväänkin vähennetyllä herkkumäärällä (tämä on toistaiseksi ollut vaikeampaa kuin sokerin välttäminen kokonaan!). Pyrin välttämään sokeria, mutta välillä jogurtin päälle on kiva lusikoida hilloa. Siksi tein sokeritonta vadelmahilloa, jonka sakeutin chia-siemenillä. Chia-siemenet sekoittuvat vadelmien kivien kanssa niin, että hillo maistuu pelkästään vadelmille. En makeuttanut hilloa millään, koska vadelmat olivat mielestäni tarpeeksi makeita sellaisenaan, mutta halutessaan hilloon voi lisätä vaikkapa hunajaa. Hiukan lisämakua hillo sai vaniljasta. Hillo oli tosi hyvää, ihan vadelmahillon makuista, mutta vain ilman sokeria. Hillopurkin jämät on kiva kaivella arkiaamuja helpottamaan.

Vadelma-chiahillo

3,5 dl pakastettuja vadelmia

3 rkl chiasiemeniä

puolikkaan vaniljatangon siemenet

(hunajaa makeutukseen) 

Sulata jäiset vadelmat ja murskaa ne kevyesti haarukalla. Sekoita ainekset keskenään ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Tarjoa esimerkiksi jogurtin kera. 

Vispipuuro

February 21, 2016, 10:00 am

≫ Next: Karitsaragù

≪ Previous: Aamiaisella ja vadelma-chiahillo

$

0

0

Vispipuuro on suomalaisen ruoan klassikko. Jossain vaiheessa ainakin minä olin kovin kyllästynyt tuohon marjaisaan puuroon, mutta viime aikoina olen ihastunut kuohkeaan puuroon uudelleen. Mikä tahansa, missä on marjoja, on nykyään suosikkiani. Teen yleensä puuron puolukoista, joita pakastimesta löytyi nytkin monta pussia. Tähän voi käyttää muitakin marjoja, mutta kirpeä puolukka sopii aika ihanasti kuohkeaan vaahtoon. Käytin tällä kertaa Nallen Manna mannasuurimoita ja paketista tuli heti lapsuus mieleen. Mummo tapasi keittää minulle puuroa aina juuri noista suurimoista, kun minä istuin keittiöjakkaralla odottelemassa. 

Olennainen osa vispipuuron valmistusta on antaa sen vispautua kuohkeaksi tarpeeksi pitkään. Mikään hetken vispaus ei riitä, vaan parasta puurosta tulee silloin, kun sen antaa vispaantua yleiskoneessa puolisen tuntia. Silloin puurosta tulee ilmavan kuohkeaa ja sen väri vaalenee hennon vaaleanpunaiseksi. Tämän niksin olen oppinut puolison mummulta, joka antaa puuron vatkautua tosi pitkään ja saakin siitä aina ihanan höttöisää (varmasti myös sokerin määrä siinä puurossa on melkoinen). Puuron voi tarjota arkisesti maidon tai juhlavammin kerman kera. Kerman kanssa tarjoiltuna tästä tulee oikeastaan enemmän jälkiruoka kuin aamupala. Kokeilepa kermaa ensi kerralla, kun teet vispipuuroa! Minä tykkään myös laittaa annosten päälle jäisiä puolukoita tai puolukkahilloa, sillä ne lisäävät hiukan happamuutta makean puuron vastapainoksi. 

Vispipuuro

4 dl puolukoita

8 dl vettä

1 dl sokeria

suolaa

1,5 dl mannaryynejä

maitoa/kermaa

puolukoita

Annostele puolukat ja vesi kattilaan. Kiehauta ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Halutessasi voit siivilöidä marjojen kuoret pois, jolloin puurosta tulee sileämpää. Minä en halunnut tuhlata marjojen parhaita osia, joten jätin kuoret joukkoon. Lisää sitten seokseen sokeri, suola ja mannaryynit vispaten. Anna puuron hautua miedolla lämmöllä kymmenen minuuttia kypsäksi. Anna puuron sitten jäähtyä hiukan.

Vatkaa puuro kuohkeaksi yleiskoneessa, käytä tähän vaiheeseen reilusti aikaa. Tarjoa puuro maidon tai kerman ja puolukoiden kera. 

Karitsaragù

February 25, 2016, 10:00 pm

≫ Next: Ravintola Baskeri & Basso

≪ Previous: Vispipuuro

$

0

0

Ragù on italialainen liha-tomaattikastike, joka yleensä tehdään pitkään haudutettavasta ruhonosasta. Tällä kertaa minä tyydyin arkisempaan (ja helpommin saatavilla olevaan) versioon, johon käytin karitsan jauhelihaa. Mikä tahansa pitkään haudutettu liha sopii tähän myös mainiosti, esimerkiksi porsas tai nauta. Tähän voi käyttää myös muuta jauhelihaa, mutta ainakin minä pidän karitsan jauhelihan mausta ja se sopii tomaattikastikkeen seuraan mainiosti. Sekaan voi lisätä myös pekonia tai kuivattuja sieniä makua syventämään. Ensi kerralla laitan itse molempia! Kastikkeen ihana maku muodostuu tomaateista, kasviksista ja yrteistä. 

Hauduta ragùa niin pitkään kuin maltat - siitä tulee sitä parempi, mitä pidempään maltat antaa sen hautua. Ragùlle on niin monta reseptiä kuin on tekijääkin, mutta kaikkia yhdistää pitkä haudutusaika, liha ja tomaatti. Reseptin muunneltavuus lieneekin selittävä tekijä sen suosion takana.Kannattaa tehdä kerralla iso satsi, sillä tämä on tosi hyvää lämmitettynä seuraavanakin päivänä! Tai sitten voi kutsua ystävät kylään syömään, koska tätä tekee samalla vaivalla tosiaan isommankin erän. Kaunista annosta tästä ei ehkä saa, mutta maku on ihana, ihan parasta lohturuokaa talven harmauteen. Ragù tarjoillaan pastan kera. Päälle raastetaan vielä parmesaania ja herkullinen ateria on valmis. 

Karitsaragù

400 g karitsan jauhelihaa

(1/2 pkt pekonia)

oliiviöljyä

1 sipuli

4 valkosipulin kynttä

pätkä varsiselleriä

2 porkkanaa 

2 tlk säilöttyjä tomaatteja

(1 dl punaviiniä) 

lihalientä

1 rkl sokeria

suolaa

pippuria 

kuivattua oreganoa 

(kuivattuja sieniä) 

tuoretta basilikaa  

Ruskista jauheliha (ja pekoni) öljyssä. Kuori ja pilko sillä välin sipuli, valkosipulin kynnet, varsiselleri ja porkkanat. Lisää kasvikset jauhelihan joukkoon ja ruskista niitä hetki. Lisää sitten joukkoon säilötyt tomaatit (halutessasi punaviini) ja tarpeen mukaan lihalientä. Mausta sokerilla, suolalla, pippurilla, oreganolla ja halutessasi kuivatuilla sienillä. Tarkista maku. Anna hautua vähintään puoli tuntia - mitä pidempään haudutat, sitä parempaa soosia saat. Lisää lopuksi joukkoon tuore basilika.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Annostele pasta lautasille, lusikoi päälle ragùa ja raasta pinnalle vielä parmesaania.

---

Ravintola Baskeri & Basso

March 8, 2016, 11:00 am

≫ Next: Punajuuri-vuohenjuustopiiras

≪ Previous: Karitsaragù

$

0

0

Pääsin vihdoinkin käymään paljon kehuja saaneessa ravintola Baskeri & Bassossa. Pöydän sain varattua seurueellemme tarkalleen kuukautta ennen visiittiä - pöytävarauksia kun voi tehdä juuri kuukauden etukäteen. Tehtaankadun päässä sisäpihalla sijaitseva avara ravintola on rosoisen kaunis. Iso ja korkea ravintolasali on täynnä pöytiä. Salin laidalla on avokeittiö, baaritiski ja korkea viinikaappi. Nurkasta löytyy lisäksi pieni kabinettitila. Hieno tila on jätetty osittain raakapinnoille, joka tuo kivaa rentoutta ravintolan tunnelmaan. Avokeittiön puuhia on hauska seurata pöydässä istuessa ja kokit huikkailivat pitkin iltaa keittiöstä pöytiin. 

 

Parhaiten paikasta jäi mieleen ihana henkilökunta: yksi omistajista, Nicolas Thieulon, kertoi viineistä ja ruoista superinnostuneesti ja keittiön puolelta kyseltiin maistuiko ruoka. Seitsenhenkinen seurueemme söi lähes koko listan läpi ja harvoin käy näin: kaikki ruoat olivat tosi hyvin tehtyjä ja onnistuneita. Alkuun söin itse tartarin ja tomaatti-vuohenjuustopiiraan. Tartar oli hyvin tehty laadukkaasta lihasta ja reilu määrä kapriksia kruunasi annoksen. Tomaatti-vuohenjuustopiiraassa olisi saanut olla juustohullun makuun vähän enemmän juustoa, mutta muuten piiraan maku oli oikein hyvä. Pohja oli ihanan rasvainen ja tomaatit juuri ihanan makeita. Piiras oli listassa nimellä Laurin piiras, koska tarjoilijan mukaan Lauri osaa tehdä hyvän piiraan - ja oli ihan oikeassa!

Muut söivät laadukasta burrataa yrttien kera, erikoista mutta maukasta sardiinia ja hasselpähkinää, klassista reilun sitruunaista lohicarpacciota ja erinomaiseksi kehuttua linnunmaksamoussea. Kaikki alkuruoat olivat herkullisia; yksinkertaisesti valmistetut annokset antoivat laadukkaiden raaka-aineiden loistaa. Alkuruokien kanssa joimme hauskaa rieslingin ja grüner veltlinerin yhdistelmää, jossa oli parhaat puolet molemmista. Viini oli kuitenkin sopivan hapokas ja mineraalinen, kiva tuttavuus siis. 

Tarjoilija kehui erityisesti välipastaa ja -risottoa täydellisinä ja pidin puhetta hiukan liioiteltuna. Siis siihen asti, kun pääsin itse maistamaan: en ole ikinä syönyt parempaa risottoa kuin tuo simppeli salviarisotto oli! Kerroin keittiöönkin terveisiä, että risotto oli parasta ikinä. Riisi oli juuri ja juuri kypsä, mutta muuten risotto oli valuvaa ja kermaista. Myös pasta (cacio e pepe eli pippuria ja pecorino-juustoa) oli uskomattoman herkullista vähäisiin raaka-aineisiinsa nähden. Näiden jälkeen jäi sellainen olo, että haluaisi nuolla lautasen ja sen jälkeen jäin vain ihmettelemään, miten itse onnistuisin tekemään yhtä hyvää risottoa tai pastaa.

Pääruokani oli simppeli paistettu siika, joka tarjottiin ihanan hummerikastikkeen ja paistettujen tomaattien kera. Yksinkertaisen annoksen erittäin rapeaksi ja optimimeheväksi paistettu siika oli todella hyvä. Kastike oli myös onnistuneen makuinen. Pääruoka jäi kuitenkin väliruokien jälkeen ehkä aavistuksen vaisuksi, vaikka se hyvää olikin. Seurueessamme syötiin myös karitsankieltä ja black angus flank steakia, molemmat laadukasta lihaa ja hyvin tehtyjä, mutta jäivät samoin vähän vaisuiksi alku- ja väliruokien jälkeen. Pääruokien kanssa joimme punaviiniä, tarjoilijan suosittelemaa ranskalaista grenachen ja mourvedren yhdistelmää - maukas viini, mutta ehkä hiukan yllätyksetön.

Jälkiruokana söin suklaisen pot de crèmen, jonka seurana tarjoiltiin vadelmasorbettia. Annos näytti pöytään saapuessaan isolta ja kommentoimme tätä tarjoilijalle, joka tuumasi, että isohan sen kuuluukin olla. Jälkiruoka oli ihanaa, makea ja tuhti suklaa sai oivan vastaparin raikkaasta vadelmasorbetista. Minun mielestäni jälkiruokaa olisi kyllä riittänyt vähempikin määrä, sillä puolet seurueesta ei jaksanut syödä sitä loppuun asti... Aika pieni murhe kuitenkin muuten lähes täydellisellä illallisella! 

Jälkiruoan parina join tietenkin tavoilleni uskollisena jälkiruokaviiniä, jonka kanssa annoin tarjoilijalle vapaat kädet. Pöytään kannettiin totuttua isommat jälkiruokaviinilasilliset Moscato d'Astia, johon en ole aiemmin törmännytkään. Kyseessä on siis italialainen kevyesti kuohuva jälkiruokaviini. Alkuun suussa tuntuvat kuplat ja päälle jälkiruokaviinin makeus - aika ihana yhdistelmä. Moscato d'Astille tyypilliseen tapaan viinissä oli vain 5,5 % alkoholia, mutta mielestäni se on vain hyvä ainakin muutaman jo nautitun viinilasillisen jälkeen. Viini sopi oikein hyvin makean suklaisen jälkiruoan pariksi. 

Loppulasku oli viiden ruokalajin ja kolmen viinilasillisen jälkeen 75 €, jota pidän kohtuullisena summana näin hyvästä ruoasta ja juomasta. Kokonaisuutena pidin ravintolasta ihan älyttömän paljon ja se kiilasi kärkikahinoihin visiteeraamistani ravintoista. Harvoissa paikoissa onnistutaan tekemään näin hyvää ruokaa näin yksinkertaisesti ja vielä saamaan asiakkaat viihtymään näin hyvin. Kaikki kehut ovat siis ihan ansaittuja ja ainakin minä palaan toistekin!

Punajuuri-vuohenjuustopiiras

March 10, 2016, 11:00 pm

≫ Next: Maaliskuun raaka-aineet

≪ Previous: Ravintola Baskeri & Basso

$

0

0

Punajuuria toivotaan kotona ruokalistalle tasaisin väliajoin, mutta olen ollut aika huono keksimään niistä varsinaisia ruokalajeja, vaikka niitä silloin tällöin lisukkeena syömmekin - jotenkin niistä tuntuu olevan vaikea keksiä uusia reseptejä. Tällä kertaa tein punajuurista piirasta! Inspiraation tähän piiraaseen sain lounaalla. Täytyy kyllä myöntää, että itse tehdystä versiosta tuli aika paljon parempaa... 

Kypsensin puna- ja keltajuuriviipaleet keittämällä etukäteen. Piiras koostui voitaikinasta, täytteestä, juureksista ja tietysti juuresten klassisesta parista vuohenjuustosta. Pinnalle lorautin vielä vähän hunajaa ja tuoretta timjamia. Täytteessä oli tällä kertaa kermaa, ranskankermaa ja munia. Lisäksi murensin täytteen joukkoon osan vuohenjuustosta. Punajuurten miedompi pari keltajuuri antoi piiraalle hauskaa värivaihtelua. Voit toki käyttää tässä myös pelkkiä punajuuria. Punajuuret toimivat aina yhtä hyvin vuohenjuuston parina ja hunaja antoi vielä piiraalle viime silauksen. Tässä vähän erilainen piiras vaikka vieraille tarjottavaksi!

Punajuuri-vuohenjuustopiiras

500 g puna- ja keltajuuria

1 pkt voitaikinaa

1 muna

150 g ranskankermaa

1 dl kuohukermaa

suolaa

1 pkt vuohenjuustoa

hunajaa  

timjamia 

Kuori ja pilko puna- ja keltajuuret. Viipaloi juurekset ohuiksi viipaleiksi ja keitä kypsiksi, tässä kestää noin 30 minuuttia. 

Painele voitaikina uunivuokaan. Sekoita muna, ranskankerma ja kuohukerma keskenään, mausta seos suolalla. Murenna täytteen joukkoon puolet vuohenjuustosta. Kaada täyte voitaikinan päälle. Asettele kypsät juuresviipaleet täytteen päälle. Viipaloi loppu vuohenjuusto ja asettele viipaleet juuresten päälle. Viimeistele piiras vielä hunajalla ja tuoreella timjamilla. 

Paista piirasta 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia tai kunnes täyte ja taikina ovat kypsyneet. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua. 

Maaliskuun raaka-aineet

March 15, 2016, 12:00 am

≫ Next: Vaniljainen hedelmäsalaatti

≪ Previous: Punajuuri-vuohenjuustopiiras

$

0

0

Kuukauden raaka-aineista kertova sarja jatkuu tänään maaliskuun raaka-aineilla. Ensimmäisenä raaka-aineena nostan maaliskuussa esiin lampaan. Pääsiäinen osuu tänä vuonna maaliskuulle ja lammas on erityisesti pääsiäisajan herkku. Minä tosin syön lammasta ympäri vuoden. Lampaan lihaa kulutetaan Suomessa tosi vähän - siinä missä sekä porsaan, naudan että siipikarjan lihaa syödään lähes 20 kg per henkilö vuodessa, vastaava määrä lampaalle on vain 0,7 kg per henkilö vuodessa! Pidän itse kovasti lampaan mausta, joten se on noussut omassa keittiössäni ihan noiden muiden lihojen rinnalle.

Jos siis et ole ikinä uskaltanut maistaa lammasta tai ajattelet sen maistuvan villalle, ota riski ja testaa pääsiäispöydässä lammasta. Ehkä helpoin tapa aloittaa on ostaa karitsan jauhelihaa ja tehdä vaikka näitä kebab-vartaita tai iki-ihania pitaleipiä karitsanjauhelihapihveillä ja minttu-fetapestolla. Varman lopputuloksen saat myös kypsentämällä karitsan ylikypsäksi. Omia suosikkejani ovat karitsan viulu yrttitahnalla lohkoperunoiden kanssa ja mausteinen karitsan niska. Molemmissa tapauksissa pitkään hautunut liha on upean mureaa ja hurmaa vaativimmatkin pääsiäisvieraat. 

Toisena raaka-aineena nostan esiin mangon. Tänä talvena olen syönyt mangoja enemmän kuin koskaan, kun tajusin, että raa'at mangot kypsyvät huoneenlämmössä vasta noin viikon kuluttua - aiemmin olen ehtinyt siinä vaiheessa syödä ne jo raakoina. Kypsä, pehmeä mango on ihan älyttömän hyvää! Sen sijaan raaka mango on vähän kitkerää, ei yhtään niin herkullista. Kotona mangot ovat olleet välillä hyljeksittyjen hedelmien listalla, kun raa'at ovat niin kitkeriä, mutta hyvin kypsyneet sen sijaan ovat kelvanneet. Kävin äitini kanssa kaupassa ja hän sanoi, ettei ole koskaan syönyt mangoa. Pitänee siis viedä joku kerta maistiainen! 

Mango on ihanan helppo hedelmä, sillä siinä on ohut kuori ja iso kivi ja siitä saa kerralla reilun määrän syötävää. Pääosin mangot tulee syötyä sellaisenaan, mutta nyt olen muutaman kerran tehnyt myös hedelmäsalaattia, josta kirjoittelen ihan oman postauksensa.

Vaniljainen hedelmäsalaatti

March 19, 2016, 6:00 am

≫ Next: Lampaan ulkofile ja minttugremolata

≪ Previous: Maaliskuun raaka-aineet

$

0

0

Olen viime aikoina ihastunut uudelleen hedelmäsalaattiin. Liekö pitkä talvikausi, joka saa himoitsemaan valtavaa määrää hedelmiä ja C-vitamiinia. Ensi viikoksi pääsen onneksi aurinkoon, joten ehkä himo hiukan siitä laantuu.Tämä versio hedelmäsalaatista on kaukana siitä lapsuuden hedelmäsalaatista, joka tehtiin sokeriliemeen säilötyistä hedelmistä. Omana inhokkinani muistan erityisesti säilötyt kirsikat, joilla ei kyllä ole mitään tekemistä tuoreiden kirsikoiden kanssa.Tässä hedelmäsalaatissa olennaisena osana ovat tuoreet hedelmät. Hedelmäsalaattiin valitaan omat lempihedelmät ja mielellään vielä sellaiset, jotka ovat juuri sesongissa. Omaan salaattiini olen valinnut maaliskuun raaka-aineista mangon ja lisäksi appelsiineja, kiivejä sekä päärynöitä. 

Tärkeää on, että kaikki hedelmät ovat juuri sopivan kypsiä salaattia varten, eivät liian raakoja tai ylikypsiä. Kastikkeeksi ei laiteta sokerilientä, vaan kastike muodostuu fileoidun appelsiinin roippeista puristetusta mehusta ja pilkottujen hedelmien omasta mehusta. Hedelmäsalaatin juju sopivan kypsien hedelmien lisäksi on sekaan kaavittavissa vaniljatangon siemenissä. Vaniljapyöristää hedelmien makua hiukan ja tuo salaattiin vähän vivahteikkuutta ilman, että siihen lisätään kuitenkaan sokeria. Tämä on siis aika terveellinen versio hedelmäsalaatista, mutta ei kyllä häviä yhtään makeammille versioille osuvien hedelmävalintojen myötä.Salaatti on parhaimmillaan seuraavana päivänä, jolloin se on ehtinyt maustua sopivasti. Salaatin voi syödä sellaisenaan, tai lisätä joukkoon vielä nokareen kermavaahtoa, rasvaista maustamatonta jogurttia tai ranskankermaa. Maitotuotteiden lisäys pehmentää makua vielä entisestään ja tekee hedelmäsalaatista vielä enemmän jälkiruokamaisen.

Vaniljainen hedelmäsalaatti

 1 mango

2 kiiviä

2 päärynää

2 appelsiinia

1/2 vaniljatanko

Kuori ja pilko mango, kiivit ja päärynät. Sekoita hedelmäpalat kulhossa. Fileoi appelsiini, sekoita palat muiden hedelmien joukkoon ja purista roippeista mehut hedelmäpalojen joukkoon. Halkaise puolikas vaniljatanko ja kaavi siemenet hedelmien sekaan. Sekoita ja anna maustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia, mielellään seuraavaan päivään asti.

Lampaan ulkofile ja minttugremolata

March 23, 2016, 12:00 am

≫ Next: Uusi aluevaltaus - ruokataide

≪ Previous: Vaniljainen hedelmäsalaatti

$

0

0

Pääsiäinen osuu tänä vuonna maaliskuulle ja onkin jo ihan tuota pikaa täällä. Pääsiäisen juhlapöytiin sopii erinomaisesti maaliskuun toinen raaka-aine lammas ja blogin arkistoista löytyykin muutama lammasresepti lammas-tunnisteen alta.Minä kaivoin tällä kertaa pakastimesta lampaan ulkofilettä ja paistoin sen vain simppelisti pannulla maustaen sen suolalla ja pippurilla. Fileen jätin roseeksi, hyvää lihaa on turha pilata paistamalla se liian kypsäksi.

Lampaan kylkeen tein minttugremolatan, joka on siis peston tyylinen yrteistä, valkosipulista ja sitruunan kuoresta koostuva tahna. Minttu sopii lampaan pariksi erinomaisesti ja tämä gremolata on valmis nopeasti paistuvan lihan seuraksi yhtä nopeasti. Lisäksi voi tarjota vaikkapa couscous-salaattia tai lohkoperunoita.

Lampaan ulkofile ja minttugremolata

 

1 valkosipulin kynsi

2 tl sitruunan kuorta raasteena

suolaa

kourallinen tuoretta minttua

0,5 dl oliiviöljyä  

 300 g lampaan ulkofilettä

voita

suolaa

pippuria

Valmista ensin minttugremolata: hiero morttelissa kuorittu valkosipulin kynsi, sitruunan kuoriraaste ja suola tahnaksi. Sekoita sitten joukkoon tuore minttu ja oliiviöljy. Halutessasi voit surauttaa gremolatan hienommaksi sauvasekoittimella. 

Ota liha huoneenlämpöön vähintään 30 minuuttia ennen paistamista. Paista liha kuumalla pannulla voissa roseeksi ja mausta lopussa. Tarjoa liha minttugremolatan sekä haluamiesi lisukkeiden kanssa. 

Uusi aluevaltaus - ruokataide

March 29, 2016, 5:00 am

≫ Next: Playa del Inglés

≪ Previous: Lampaan ulkofile ja minttugremolata

$

0

0

Ruokataide, siinäpä minulle uusi aluevaltaus. Arla Luonto+ & Ida Frosk haastoivat kokeilemaan ruokataiteen tekemistä vihannesjogurttiensa avulla. Tämä postaus on pääsylippuni Ida Froskin workshopiin, jossa pääsen toivottavasti haastamaan omaa luovuuttani vähän eri tavalla kuin yleensä. Ida Frosk tekee upeaa ruokataidetta instagramissa. Vaikka pidän ruoan visuaalista puolta tärkeänä, en ole kuitenkaan koskaan lähestynyt sitä ihan näin taiteellisesta näkökulmasta. Aika kiva lähestyä ruokaa välillä vähän eri näkökulmasta! 

Päätin lähestyä aihetta kuitenkin aika iisillä tavalla, koska en halunnut alkaa kikkailemaan liikaa ensi yrittämällä. Valitsin siis muutaman selkeän raaka-aineen, joista sai helposti tehtyä ruokataiteen elementtejä. Halusin myös keskittyä jogurttiin ja sen raaka-aineisiin. Helpoin tapa lähestyä ruokataidetta tuntui olevan lautaselle koottavat eläimet, joten sellaisia sitten lähdin kokeilemaan. Omasta taideteoksestani kuoriutui pöllö, joka makoilee Arlan Luonto+ Appelsiini & Porkkana -jogurtin päällä. Pöllössä oli luonnollisesti raaka-aineina jogurtin raaka-aineinakin käytettyjä appelsiinia ja porkkanaa, sekä lisäksi päärynää, manteleita ja mustikoita. Pöllön väsääminen oli yllättävän hauskaa, vaikka aikaa veikin. Pöllön kuva naurattaa aina kun sen näen. Aloin heti kehittelemään uusia ideoita välipalojen koristeeksi. Uppoaisiko sinulle pöllövälipala?

* jogurtit saatu kilpailua varten Arlalta

Playa del Inglés

April 11, 2016, 10:00 am

≫ Next: Kahvilla ja pähkinöillä maustettu suklaakakku ja kinkkuvoileipäkakku

≪ Previous: Uusi aluevaltaus - ruokataide

$

0

0

Tämän vuoden ensimmäinen reissu on takana. Reissasimme kaveriporukalla Gran Canarian lämpöön viikoksi rentoutumaan. Olen visiteerannut Kanarialla aiemminkin (ennen blogia), joten muutama hyväksi havaittu ravintola oli jo tiedossa ja muutamaan uuteenkin tuttavuuteen tuli matkan aikana törmättyä. Majoituksemme oli Playa del Inglésissä, joten kaikki tässä esitellyt ravintolat sijaitsevat siellä. Alkuun pieni vinkki muille kävijöille: pääsääntöisesti "kauppakeskusten"valokuvilla varustetut ravintolat ovat joko surkeita tai vieläkin surkeampia. Tähänkin mahtuu toki poikkeuksia, mutta parhaat makuelämykset löytyivät kyllä muualta. Vaikka kohde onkin pakettimatkojen esiäiti ja varsinainen turistihelvetti, löytyy sieltä siihen nähdenkyllä myös yllättävän hyviä ruokapaikkoja.

En muista milloin olisin syönyt niin paljon kuin viikon loman aikana söin, olin koko ajan ähkyssä. Mutta olipa vaan hyvää ruokaakin! Ja ehkä myös vähän hyvää espanjalaista punaviiniä... Teen nykyään aina ennen reissua kartan suositelluista ravintoloista Google Mapsilla ja lataan kartan offline-tilaan ennen reissua. Kartta näyttää oman sijainnin ja merkityt paikat ilman mobiilidataa, joten se on ihan kullanarvoinen uusissa paikoissa haahuillessa. Toki ravintoloiden aukioloajat ovat välillä vähintäänkin mystisiä (suurimmalla osalla ei ole edes nettisivuja), joten aina ei ravintolan etsiminen ole kartasta huolimatta kovin helppoa. 

Hotellillamme oli herkullinen, todella runsas aamiainen. Tykkään lomalla yrittää aina urheilla aamuisin ennen aamiaista (sen jälkeen se harvoin enää onnistuu), ihan paras palkinto lenkin päälle syödä kunnon aamianen! Tuon aamiaisen jälkeen nälkä ei tullut kovin aikaisin, mutta söimme silti aina lounaan ja päivällisen päälle. Toki nämä molemmat siirtyivät aika myöhäiseen ja välillä söimmekin pihvi-illallista yhdeksän jälkeen illalla... 

Rantakadun arvalla valittu ravintola Columbus II (Calle las Dunas) pääsi yllättämään, vaikka ravintolan nimi naurattaa edelleen. Kävelimme rantaan pari kilometriä ja poikkesimme muutamaan etukäteen listaamani ravintolaan, jotka olivat tietysti sunnuntaina kiinni. Nälkä alkoi jo hiipiä vatsoihin, joten menimme rantakadulla ensimmäiseen ravintolaan, jossa  oli väkeä. Kanarialla on tarjolla paljon tosi freesiä kalaa ja äyriäisiä, joten päädyin tarjoilijan suosituksesta kalaan. Oma merianturani meuniére oli todella iso file raikkaan tuoretta kalaa. Voikastike, kaprikset ja lime sopivat tosi hyvin kalan pariksi. Sen sijaan samassa ravintolassa tilattu tonnikalafile oli tuoreudestaan huolimatta kypsennetty aivan yli, joka mielestäni pilaa hyvän fileen, kun siitä tulee melko kuivakkaa. Myös talon valkoviini oli kylmää, kuivaa ja sitä oli vähintäänkin riittävästi (täällä ei tuntunut olevan tapana mitata annoksia, kuten Suomessa tehdään). 

Tapaksia kävimme syömässä paikallisten kaupunginosassa San Fernandossa aiemmilla reissuilla hyväksi todetussa pikkupaikassa Taberna el Picoteossa (Calle Partera Leonorita). Paikka oli tupaten täynnä, mutta mahduimme onneksi vielä ulos ja illallakin oli vielä niin lämmintä, että siinä tarkeni oikein hyvin istuskella. Tilasimme tietysti kanarialaisia erikoisuuksia eli ryppyperunoita mojo rojo -kastikkeella, viime reissulla hyväksi todettua ankeriasnuudelia ja katkarapuja, kylmää paprika-mustekalasalaattia, makkaroita ja juustotäytteisiä paprikoita. Lisäksi pöytään kannettiin tietysti tuoretta leipää. Oikein hyvä iltaruoka, vaikka ihan viime reissun veroista ei ruoka ollutkaan.Tilaamamme espanjalaiset munakkaat unohtuivat tarjoilijalta keittiöön, muttakysyessämme niiden perään olimme jo niin täynnä, että pyysimme ettei niitä tuotaisikaan enää. Tapakset olivat täällä tosi edullisia ja hyviä, vaihtoehtojakin riitti. 
 

Yhtenä päivänä söimme tapaksia myös hotellilla. Kävimme San Fernandossa isossa marketissa fiilistelemässä paikallisia ruokia ja hakemassa reilun setin tapastarpeita. Pöytään päätyi iso kimpale juustoa (tämä ei ollut manchegoa, mutta jotain vastaavan makuista), lajitelma ilmakuivattuja kinkkuja (sisälsi ainakin serranoa, chorizoa ja ibericoa), oliiveja, pimientos de padroneita, ankeriasnuudeleita ja katkarapuja, leipää ja tietenkin punaviiniä. Aika mahtava lounas! Suurin osa oli avaa paketti ja kata pöytään -tyylistä ratkaisua, kun kaupasta sai valita huoletta arvokkaampiakin juttuja ja silti loppusumma kassalla oli paljon vähemmän kuin vastaava Suomessa.Valkosipulilla maustetut ankeriasnuudelit paistettiin pannulla katkarapujen kera ja paprikat paistettiin oliiviöljyssä kuumalla pannulla ja viimeisteltiin vielä suolalla. Molemmat onnistuivat paremmin kuin hyvin! Punaviiniksi valitsimme iltapäivään sopivan, helpon Campo Viejon, joka katosi pullosta harvinaisen vikkelästi.
 

Reissun parhaista lounaista vastasi ravintola Mundo (Av. de Tirajana7): kolmen ruokalajin lounas kustansi 10 € ja siellä näkyi viihtyvän paljon paikallisia. Sekä alku-, pää- että jälkiruoan sai valita muutamasta vaihtoehdosta, jotka vaihtelivat päivittäin. Hinta-laatusuhde oli todella hyvä ja vatsansa sai isoista annoksista ihan täyteen. Alkuruoiksi nautiskelimmegazpachoa ja salmorejoa, molemmat samalla pohjalla tehtyjä kasviskeittoja. Gazpacho on raikkaampi ja sisältää tomaattia ja kurkkua. Salmorejossa taas on lisäksi leipää ja pinnalla keitettyä kananmunaa. 

Pääruokina söimme valtavat annokset kalapaellaa ja tuota kanarialaista erikoisannosta, jossa oli perunoita, mojo rojo -kastiketta, suolakalaa, banaania ja maapähkinävoitahnaa. Suolakala oli melko suolaista, makea tahna antoi annokselle hauskan makean ja suolaisen vaihtelun. Mojo rojo oli reissun selkeästi paras, itse tehty tuoreista raaka-aineista. Jälkiruoaksi söimme jättimansikoita, jäätelöä ja jogurttimoussea hunajalla ja pähkinöillä. Jäätelöt olivat hyviä, mutta tuo jogurttimousse oli ihan taivaallisen hyvää!

Testasimme myös Mundon illallisen, joka oli mukavan rento. Söimme mustaa pastaa jättiravuilla ja tonnikalaa. Musta pasta on ilmeisesti paikan eräänlainen klassikko. Tomaattikastikkeeseen tehty jättiravupasta olikin oikein hyvää ja pasta juuri sopivan kypsää.Koska kävimme useamman kerran, paikan omistajat ehtivät tuttavallisiksi. Toinen puhuikin kohtuu hyvää englantia, toinen taas ei juuri yhtään. Toisenkin kanssa onnistui kuitenkin kommunikointi ja hän suosittelikin tuota tonnikalaa kysyessäni päivän kala-annosta. Suositus ei mennyt yhtään mönkään, oli nimittäin parasta tonnikalaa mitä olen syönyt. Unohdin pyytää kalan mediumina ja pelkäsin, että se olisi samanlainen ylikypsä kuin edellisessäkin paikassa. Onneksi sentään ei, vaan täällä olivat osanneet paistaa vain pinnat kiinni ja jättää hyvän tuoreen kalan loistamaan. Tonnikala oli vaaleaa lajia ja soijakastike sekä seesaminsiemenet toimivat makumaailmana erittäin hyvin yhteen. Jälkiruoaksi tilasimme jaettavan tiramisun. Onneksi, sillä annos oli valtava! Mutta ihan superhyvä, mehevä ja kahvinen. 

Parhaat illalliset syötiin ravintola La Tojassa (Av. de Tirajana 17), jossa nautittiin niin hyvin, ettei kameraan ollut tallentunut yhtään kuvaa. Paikka näyttää hienommalta ravintolalta kuin monet muut ja ruoka on sen mukaista, mutta hinta ei kuitenkaan ole merkittävän paljon kovempi kuin paljon huonommissa paikoissa. Paikan pihvit valittiin 7-henkisen reissuporukan mielestä parhaiksi, mitä ehdittiin reissussa syödä. Minä söin huikean maukasta ja mureaa uunilammasta, jonka kastike oli todella hyvää. Täällä pääsin myös syömään jaettavan paella-annoksen, joka oli erinomaisen hyvää - erittäin iso jaettava annos pursusi herkullisia äyriäisiä ja maustaminen oli onnistunut tosi hyvin. Jälkiruokana nautittu crème brûlée oli erinomainen. Myös viinit saavat täällä erikoismaininnan, sillä joimme pihvien kanssa erittäin herkullista punaviiniä (en kuollaksenikaan enää muista mitä rypälettä se oli) ja paellan kanssa ihanan raikasta, ruohoisaa sauvignon blancia. Myös palvelu oli täällä ihan huippuluokkaa.

---

Kahvilla ja pähkinöillä maustettu suklaakakku ja kinkkuvoileipäkakku

April 13, 2016, 11:00 pm

≫ Next: Ruokakuvauskurssilla

≪ Previous: Playa del Inglés

$

0

0

Meillä juhlittiin syntymäpäiviä ja päätin pitkästä aikaa leipoa! Tein suolaiseksi tarjottavaksi kinkkuvoileipäkakkua ja makeaksi kahvilla ja pähkinöillä maustettua suklaakakkua. Tottakai halusin tehdä pyöreitä vuosia täyttävälle paremmalle puoliskolleni juhlia varten voileipäkakun, vaikka se onkin aina aikamoinen homma, sillä se on joka kerralla kuitenkin ihan tosi herkullista. Yritin tehdä reilun kokoisen kakun (sama vaiva siinä on kuitenkin), mutta koko kakku hävisi viimeistä palaa myöten vieraiden suihin jo juhlapäivänä. 

Tykkään tehdä voileipäkakun vain yhdellä täytteellä, jolloin se valmistuu vähän nopeammin, koska ei toista täytettä välistä kuitenkaan erota. Voileipäkakkuun kannattaa valita hyvää savukinkkua, joka nostaa kakun maun heti uudelle tasolle. Lisäksi täytteeseen antaa reilusti makua sinappikurkkusalaatti. Käytin kakkuun sekä ruis- että tavallista paahtoleipää. Suosittelen täyttämään kakun jo edellisenä päivänä, jotta maut ehtivät tasaantua ja kakku mehevöityä. Koristeluiden tekeminen sen sijaan kannattaa jättää tarjoilupäivään. Kuorrutteeseen laitoin ranskankermaa ja majoneesia - tuhti mutta toimiva yhdistelmä. Koristeluissa testasin tällä kertaa kevyttä ilmettä ja kinkkuruusukkeet sekä herneenversoköynnös tekivätkin kakusta aika ilmavan näköisen. 

Suklaakakun resepti löytyi Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä 1/2016. Sokeria, voita, pähkinöitä, kahvia, suklaata ja kermaa... Tuolla raaka-aineluettelolla ei voi mennä pahasti pieleen. Kakku olikin aikamoinen kaloripommi, mutta herkuteltaessa niin pitää mielestäni ollakin. Pähkinät, kahvi ja suklaa ovat kyllä upea makukolmikko. Sisältä mehevä kakku oli ihanan suklainen, mutta kahvia laittaisin kyllä seuraavalla kerralla reilusti enemmän, sillä se ei maistunut suklaan ja pähkinöiden rinnalla mielestäni tarpeeksi. Kakun olisi voinut tehdä myös tupla-annoksena tai pienempään vuokaan, jolloin siitä olisi saanut korkeamman ja vielä mehevämmän. Kakun kruunasi suklaakuorrute, jonka pinnalle heitin vielä rennosti keon pähkinöitä ja ripauksen suolaa. Korkemmassa kakussa myös kuorrutteen valumat olisi saanut kauniimmin näkyviin. Molemmat olivat superherkullisia, joten pistä muistiin lähestyviä kevään juhlia varten!

 Kinkkuvoileipäkakku

250 g laadukasta kinkkua

2 paprikaa

150 g juustoraastetta

nippu ruohosipulia

1 dl sinappikurkkusalaattia

2 dl majoneesia

suolaa

pippuria

1 pkt ruispaahtoleipää

1 pkt tavallista paahtoleipää

1/2 sitruuna

 

3 dl majoneesia

200 g ranskankermaa

muutama kinkkusiivu

herneenversoja

Tee ensin täyte. Hienonna kinkku, paprika ja ruohosipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi. Sekoita pilkotut aineet sitten keskenään ja lisää juustoraaste, sinappikurkkusalaatti ja majoneesi. Mausta suolalla ja pippurilla, testaa maku. 

Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Asettele leivät kakkualustalle ja kostuta leivät sitruunalla maustetulla vedellä. Annostele päälle täytettä, kerros leipiä ja kostuta leivät. Jatka samaan malliin, kunnes täyte ja leivät on käytetty. Kääri kakku kelmuun ja anna sen vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Koristele kakku hieman ennen tarjoilua. Sekoita majoneesi ja ranskankerma keskenään. Kuorruta kakku seoksella. Asettele pinnalle ruusun muotoon käärityt kinkkusiivut ja herneenversot. 

Kahvilla ja pähkinöillä maustettu suklaakakku

175 g tummaa suklaata

2 dl hasselpähkinöitä

175 g voita

3 kananmunaa

2 dl sokeria

1/2 dl jauhoja

3 tl murukahvia

150 g suklaata

1,5 dl kermaa

1 rkl voita

pähkinöitä

sormisuolaa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota irtopohjavuoka. Rouhi pähkinät pienemmäksi ja paahda hetki paistinpannulla (varo polttamasta pähkinöitä). 

Sulata suklaa vesihauteessa ja voi mikrossa. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita sokeri ja keltuaiset voisulaan. Yhdistä sulatettu suklaa voi-sokeriseokseen. Lisää jauhot, murukahvi ja paahdetut pähkinät. Vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kääntele vaahto varoen suklaamassan joukkoon. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa noin 35-45 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä hiukan tahmeaksi. Anna jäähtyä ennen kumoamista. 

Tee kuorrute lämmittämällä suklaata ja kermaa kattilassa niin kauan, kunnes suklaa on sulanut kermaan. Vispaa joukkoon voi ja anna jäätyä hetki. Valuta sitten kuorrute kakun päälle. Koristele kakku vielä pähkinöillä ja sormisuolalla. 

Ruokakuvauskurssilla

April 20, 2016, 11:00 am

≫ Next: Huhtikuun raaka-aineet

≪ Previous: Kahvilla ja pähkinöillä maustettu suklaakakku ja kinkkuvoileipäkakku

$

0

0

Olin viikonloppuna ruokakuvauskurssilla Helsingin työväenopistolla. Päädyin kurssille sattuman kautta, sillä tapasin edellisen viikonlopun What's cooking Helsinki -tapahtumassaAnne Ponkkosen, jolle valittelin ruokakuvausongelmiani. Anne kertoi pitävänsä valokuvaaja Timo Ripatin kanssa seuraavana viikonloppuna ruokakuvauskurssin, jossa olisi vielä vapaita paikkoja. Ilmoittauduin Kokkaa ja kuvaa -nimiselle kurssille samoin tein. Olen aiemminkin tutkinut työväenopiston kursseja, mutta silmään ei ole sattunut mitään näin sopivaa. Viikonloppu oli superantoisa ja sunnuntain saldona oli300 valokuvaa. Tässä muutamia suosikkikuviani ja ajatuksia viikonlopulta.

Kurssi oli erittäin kohtuullisen hintainen, sillä 29 eurolla sai kahden päivän opetuksen ja ruokaisan brunssin. Ensimmäisenä päivänä kävimme läpi ruokakuvauksen teoriaa ja toisena päivänä kokkasimme ruokaisan brunssin ja valokuvasimme sekä ruoan valmistusta että lopullisia ruokalajeja. Ehdimme käydä läpi kuvauskalustoa ja eri tapoja korostaa ruoan parhaita puolia.
 

Käteen jäi miljoona ajatusta oman kuvauksen eteenpäin viemiseksi, päätös alkaa kuvata RAW-formaatissa ja halu ostaa uusi, hiukan pidemmän polttovälin objektiivi. Opettaja vahvisti aavisteluni siitä, että oma objektiivini on hiukan turhan laajakulmainen lähempää napattuihin ruokakuviin. Olen tuskaillut jo tovin sitä, että (ei toivottu) tausta tuntuu aina jäävän näkyviin kuvissa, koska tausta on harvoin tarvittavan iso laajakulmaiselle objektiivilleni. Sen sijaan yläpuolelta otettuihin ja laajempaa näkökulmaa vaativiin otoksiin objektiivi sopii mainiosti.

Kurssilla keskityttiin paljon valoon ja parhaaseen tapaan valaista erityyppistä ruokaa. Suomen pimeä talvi taitaa aiheuttaa ongelmia kaikille valokuvaajille, kurssilla saimme vinkin käyttää LED-lamppuja kankaan läpi heijastettuna lisävalaistuksena. Taidan edelleen kuitenkin pyrkiä käyttämään pääosin luonnonvaloa.Ruoanvalmistuksen välivaiheiden kuvaaminen oli tosi antoisaa. Parini kanssa kokkasimme granolaa, joka on aika kuvauksellista ja lisäksi helppo tehdä, joten aikaa jäi enemmän välivaiheidenkin kuvailuun. Lisäksi teimme mimosat eli kuohuviiniä ja appelsiinia sisältävät drinkit, joiden kanssa pääsimme vähän harjoittelemaan kaatamisen kuvaamista ja ylipäänsä juomien kuvaamista parhaalla mahdollisella tavalla. Ikkunan takana kulkevat autot vähän hankaloittivat kuvaamista, mutta aika hyvä otos sieltä joukosta löytyi silti, kun taustan blurrasi hyvin.
 

Brunssin ruokalistalla oli siis mimosat, granolaa jogurtin ja hunajan kera, lohipizzoja tillipestolla, kanasalaattia cashewkastikkeella ja jälkiruoaksi vielä mustikkapannukakkuja. Kaikki ruoat maistuivat erinomaisen hyvin, varsinkin kun niiden valmistamiseen (ja kaiken valokuvaamiseen) kului aikaa reilusti. 
 

Vähän jäin myös miettimään, pitäisikö siirtyä Micro Four Thirds -kamerasta normaaliin järjestelmäkameraan isomman kennon perässä, mutta en taida enää luopua tuon oman kamerani keveydestä. Toki myös etsin ja paremmat käsisäätömahdollisuudet houkuttelisivat uuden rungon hankintaan - omassa Olympuksen PENissäni kun kaikki on valikkojen takana, mikä tekee säätämisestä hiukan työlästä. Ehkä paras ratkaisu olisi päivittää kameran runko helpommin säädettävään versioon MFT-kameroista, jolloin saisin hyödynnettyä vanhan objektiivin, säilyttäisin kameran keveyden ja saisin haikailemani etsimen. Olin aiemmin päättänyt, etten osta uusia valokuvausvälineitä ennen kuin nykyisessä alkaa tulla rajat vastaan ja olen päätöksessäni pysynyt. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että tuo hetki on tullut. Suosituksia hyvistä objektiiveista otetaan vastaan!

Valokuvaus taitaa olla loppuelämän kestävä oppimiskokemus, mutta viikonlopun aikana selveni kyllä moni valokuvaukseen liittyvä ongelma. Tuntuu, että pää on edelleen hiukan pyörällä kaikesta oppimastani ja menee vielä tovi, ennen kuin saan jäsenneltyä kaiken opitun päässäni. Tässä riittää siis pureksittavaa vielä pitkäksi aikaa.

Huhtikuun raaka-aineet

April 22, 2016, 5:00 am

≫ Next: Eggs Benedict parsalla

≪ Previous: Ruokakuvauskurssilla

$

0

0

Huhtikuu on hujahtanut yllättäen jo loppupäähän ja kuukauden raaka-aineiden esittely on jäänyt viime tippaan. Tässä kuussa olen ollut aika aktiivisesti menossa, joten siksi kuukauden raaka-aineitakin on vain yksi - odotettu parsa. Nykyään ruokakaupasta saa aika hyvin ympäri vuoden erilaisia kausikasviksia, näistä parsa on hyvä esimerkki. Sitä on siis kyllä saatavilla, mutta makua ei voi verratakaan kevään parsakauden aikana tarjolla oleviin herkkuihin. Siksi pyrin yleensä olemaan syömättä perulaisia (tai muita yhtä kaukaa tuotuja) parsoja ja odotan ensimmäisiä eurooppalaisia. Kun ensimmäiset eurooppalaiset parsat ilmestyvät kauppojen tiskeihin, ei innostustani voi enää pidätellä. Vaikka ensimmäiset eurooppalaisetkin olivat vielä aika paksuja, oli pakko napata ne silti mukaan!

Kun ostat parsaa, kurkkaa kääreen alle parsojen tyveen - mitä vähemmän puumaisen näköinen parsa tyvestä on, sitä parempi. Ohuemmat maistuvat myös yleensä paremmilta kuin paksummat. Parsan valmistus on simppeliä: nappaat parsan päistä kiinni ja taitat varoen, parsa katkeaa tällöin juuri siitä kohtaa, jossa varsi muuttuu puumaiseksi. Parsan voi paistaa paistinpannulla tai uunissa tai sen voi keittää. Suosin itse usein paahtamista, koska silloin parsa saa vähän makua ja rapeamman pinnan. 

Olen kokkaillut vuosien varrella parsasta vaikka mitä. Useimmiten paahdan parsat pannulla sellaisenaan lisukkeeksi esimerkiksi kalalle. Välillä kuitenkin heitän parsat piiraaseen tai lisään salaatin joukkoon. Kunhan grillikausi käynnistyy, käärin ne pekoniin ja grillaan. Tämä on yksi simppeleistä grillireseptisuosikeistani. Tällä kertaa kehittelin kuitenkin ihan uuden reseptin kevään parsakauden kunniaksi - siitä oma postauksensa seuraavaksi! 

Eggs Benedict parsalla

April 25, 2016, 11:00 am

≫ Next: Crostinit vuohenjuustolla ja paahdetuilla viinirypäleillä

≪ Previous: Huhtikuun raaka-aineet

$

0

0

Parsareseptiä kehiin! Olen viime aikoina intoillut paljon erilaisista leivistä (mikä viljaton villitys, ei ainakaan minun keittiössäni) ja jo pidempään olen suunnitellut tekeväni eggs Benedictiä, jossa leivän päällä on pekonia tai kinkkua, uppomuna ja hollandaisekastiketta. Nyt kun mietin jotain uutta parsareseptiä, mieleeni tuli heti uppomuna ja hollandaisekastike, jotka ovat klassiset eggs Benedictin raaka-aineet. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja vaihtamaan pekoni tai kinkku parsaan!Sanomattakin selvää, että sekä uppomuna että hollandaisekastike sopivat parsan kaveriksi erinomaisesti. Ei tästä vegeversiota tule tokikaan, mutta lihaton nyt kuitenkin.

Hollandaisekastike oli tällä kertaa tehosekoittimella tehty huijausversio, joka paitsi valmistuu nopeammin, myös onnistuu varmemmin. Maku ja rakenne ovat kuitenkin kohdillaan, joten mielestäni tälläinen pieni huijaus on ihan sallittua. Huijausversiossa erityisen kohdillaan on rakenne, joka on hollandaisekastikkeelle tyypillinen, ihanan kuohkea.Täytyy myöntää, että olen myös surkea keittämään uppomunia perinteiseen tapaan etikkavedessä, joten uppomunatkin keitin kelmukikalla, kuten teen yleensä aina. Tähän kannattaa valita hyvä leipä, sillä vähäisten raaka-aineiden takia niiden laadukkuus korostuu.

Tätä annosta voi tarjota perinteiseen tapaan aamiaisella tai brunssilla, mutta miksei myös iltapalalla. Jos teet useamman leivän kaikille, tulee tästä myös hyvä päivällinen. Tämä yksinkertainen annos saa varmasti vieraat vaikuttuneeksi (jostain syystä hollandaisekastikkeella ja uppomunilla on sellainen vaikutus). Uppomunan halkaiseminen ja keltuaisen valuminen annoksen päälle on yksi ihanimpia asioita, mitä ruoalta voi toivoa. 

Eggs Benedict parsalla

115 g voita
2 kananmunan keltuaista
1 rkl vettä
1 rkl sitruunan mehua
suolaa

4 kananmunaa
nippu parsaa

neljä viipaletta hyvää vaaleaa leipää

Valmista ensin hollandaisekastike. Sulata voi ja anna kiehahtaa. Laita muut ainekset tehosekoittimen kulhoon. Sekoita sauvasekoittimella ja valuta kuuma voi ohuena nauhana sekaan. Lisää lopuksi suola.

Keitä sitten uppomunat. Kiehautavesi. Riko kananmunat lasin päällä kelmuun, ripauta päälle hiukan suolaa ja solmi kelmupussi kiinni. Keitä munia noin 4 minuuttia poreilevassa vedessä. Anna munien jäähtyä ja poista sitten kelmut.

Napsauta parsoista kova osa varsista pois. Paista parsoja voissa paistinpannulla noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Mausta suolalla. Paahda leivät ja kasaa lopuksi annokset: voitele leivät, annostele leipien päälle muutama parsa, kaada perään hiukan hollandaisekastiketta ja nosta lopuksi päälle vielä uppomuna. Mausta suolalla ja tarjoa heti. 

Crostinit vuohenjuustolla ja paahdetuilla viinirypäleillä

April 27, 2016, 11:00 pm

≫ Next: Makkaracassoulet

≪ Previous: Eggs Benedict parsalla

$

0

0

Pidän erittäin paljon erilaisista crostiniresepteistä, mutta niistä tuntuu usein tulevan aika samanlaisia keskenään. Tällä kertaa vuorossa onhiukan erilainen, uskomattoman makuinen yhdistelmä. Olen maistanut tällaisia crostineja ensimmäisen kerran jossain juhlissa, joissa ihmettelin, miten viinirypäleet voivatkin maistua näin erikoisilta ja erikoisen hyviltä. Lisäksi nämä crostinit valmistuvat erittäin helposti! Viinirypäleet paahdetaan uunissa balsamicon ja oliiviöljyn kanssa pehmeiksi. Kun viinirypäleet on paahdettu, uuniin laitetaa vuorostaan leivät ja niiden päällä olevat vuohenjuustoviipaleet paahtumaan hetkeksi, niin että leipä rapeutuu ja juusto vähän sulaa. Lopuksi lusikoidaan päälle paahdetut viinirypäleet ja nostetaan tarjolle. 

Moni asia on paahdettuna parempaa, mutta viinirypäleitä en ole ennen keksinyt paahtaa.Viinirypäleiden paahtaminen pehmentää niiden rakenteen ja tuo niiden makeuden esiin. Kun tuota makeutta vielä korostetaan balsamicolla, mahtava pari vuohenjuustolle on valmis. Leipä toimii tässä tarjoilualustana.Ajattelin alun perin, että tämä on vähän liiankin simppeli idea, mutta kun leipäset katosivat juhlapöydästä yhdessä vilauksessa, päätin jakaa reseptin täälläkin. Koskaan ei ole liikaa helppoja, vähän yllättäviä reseptejä juhlia varten tarjolla. Lisäksi näitä raaka-aineita on tarjolla lähikaupassakin, joten yllätysvieraillekin saa helposti kipaistua tarvikkeet crostineja varten.

Crostinit vuohenjuustolla ja paahdetuilla viinirypäleillä

1 rasia tummia siemenettömiä viinirypäleitä

balsamicoa

oliiviöljyä

suolaa

1 pkt vuohenjuustoa

1 patonki

Halkaise viinirypäleet ja laita kulhoon. Lisää reilu loraus balsamicoa, hiukan oliiviöljyä ja ripaus suolaa. Levitä viinirypäleet uunipellille ja paahda uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes rypäleet ovat hiukan pehmenneet. 

Viipaloi patonki ja vuohenjuusto, laita patonkiviipaleiden päälle vuohenjuustoviipale ja asettele uunipellille. Ota rypäleet jäähtymään ja paahda leipiä noin 10 minuuttia, kunnes juusto hiukan sulaa. Ota leivät uunista ja lusikoi päälle viinirypäleitä. Asettele tarjolle isolle lautaselle.